Unelmia ja tulevaisuusajatuksia

Minä elän nyt unelmaani. 10-vuotiaana olin ensimmäisen kerran Keniassa ja Tansaniassa ja samalla reissulla vierailimme myös Sos-lapsikylässä. Tuo oli niin vaikuttava kokemus, että aloin haaveilla oman lastenkodin perustamisesta Afrikkaan. Olen Mwanzassa nyt jo kolmannen kerran ja vaikka minulla ei edelläänkään ole täällä lastenkotia, olen päässyt vierailemaan unelmassani. Olen pääsyt tekemään töitä täällä ja olen siitä suunnattoman onnellinen.

Haaveet luovat suuntaviivoja niille valinnoille, joita elämässä teemme ja motivoi ponnistelemaan. Tästä syystä olen pitänyt tärkeänä puhua oppilaidenkin kanssa usein haaveista, unelmista ja tulevaisuudesta.  Suomessa yksi merkittävin pysähdyspaikka nuoren elämässä on 9. luokalla kun pitäisi miettiä jatko-opintomahdollisuuksia. Usein on kyse siitä, että on niin monta hyvää vaihtoehtoa, että on vaikea valita mieluisin.

Täällä Tansaniassa tulevaisuuden ajattelulle on aivan eri lähtökohdat. Se on äärimmäisen vaikea kesusteluaihe. Vaikka luokissa haastattelemamme lapset mielellään luettelevat toiveammattejaan (lääkäri, lentäjä, presidentti.. ja se yksi paavi) ja kertovat haaveikseen orpojen tilanteen parantamisen, vanhempien auttamisen, sairaiden auttamisen jne. nämä haaveet eivät yllä konkretian tasolle. Joissakin luokissa opettaja suorastaan nauraa lasten korkealentoisille haaveille. Varsinkin aikuisilta puuttuu taito tarttua haaveisiin. Aikuiset  kertovat, ettei heiltä ole koskaan kysytty tulevaisuudesta, eivätkä he ole tulleet sitä ajatelleeksi. Tällaisessa tilanteessa on vaikea luoda omille lapsille (tai oppilaille!) toivoa tulevaisuudesta ja saada heidät vakuuttumaan koulutuksen tärkeydestä. On täysin ymmärrettävää, että jos päivittäinen elämä on pelkkää selviytymistä ei jaksa haaveilla pilvilinnoista. Vatsa tyhjänä ei jaksa tehdä suunnitelmaa elämänsä parantamiseksi. Ehkä on myös pelottavaa haaveilla jostakin, joka tuntuu saavuttamattomalta. Senkin ymmärrän hyvin.

Tätä kaikkea uhmaten pidämme tulevaisuusteeman mukana lopuillakin kouluvierailuilla sillä haluamme tarttua lasten suuriin unelmiin. Haluamme antaa joitakin työkaluja sekä lapsille, että aikuisille, että mahdollisimman moni voisi ponnistella haaveitaan kohti.

Kuva Ilpo Rantanen