Kymmenen värikästä päivää takana. Minä olen seurueestamme se, joka vähiten maailmalla matkustelleena on täällä eniten kuin Liisa Ihmemaassa. Niinpä on sangen sopivaa, että kirjoitan juuri siten: Liisana, joka on päässyt Ihmemaahan. Missä kaikki on erilaista ja ihmeellistä.
Pukeutumisesta:
Varauduin viileisiin öihin, niistä joku varoitteli. Katin kontit. Päivällä on kuuma ja yöllä hikistä :-) Aika vähän tarvitaan mitään peittävää vaatetta minkään muun kuin säällisyyden takia. Tansanialaiset pukeutuvat hyvin ja kouluissa varsin muodollisesti:naisilla pitkä hamee, miehillä puvunhousut ja kauluspaita. Tästä onneksi meitä varoitettiin, joten osasimme välttää ne pahimmat karikot tyyliin "shortsit+hihaton paita+sporttisandaalit". Kuitenkin nyt sadekaudella ilmasto on varsin miellyttävä: sateita tulee lähes päivittäin, ja ne raikastavat ilmaa. Ilma ei ole tippaakaan pölyinen. Välillä on pilvisiä päiviä, jotka myös helpottavat kuumuutta. Viktorianjärveltä tuulee usein, lämmintä sisämaan henkäilyä.
Rahasta ja hintatasosta:
Rahankäsittelyn jälkeen kannattaa pestä ja desinfioida kädet. Setelit ovat puhtaimmillaankin varsin likaisia. 2100 shilinkiä on yksi euro, joten 15 000 shillinkiä maksaneella illallisella köyhtyy seitsemisen euroa. Vähän paremmassa ravintolassa syöminen viineineen maksaa yleensä noin 25 000 (yhdellä ruokalajilla). Olemme pääosin ravinneet itsemme ulkona syömällä.
Ruoasta:
Kaikennäköistä ruokaa on nähty. On ollut herkullista tilapiaa (niilinahventa, paikallista "kultaa"), maukkaita lampaankyljyksiä, herkullista intialaista (täällä on PALJON intialaisia ihmisiä), sekä vaihtelevan tasoisia pizzoja. Viikonloppujen hotellireissuilla tutustuimme erinomaisiin buffet-pöytiin, joista sai maistella monenlaista ruokalajia tansanialaisista intialaisiin ja länsimaisiin.
Liikenteestä:
Ei meistä varmaan kukaan tosissaan auton vuokraamisesta haaveillutkaan, mutta tällainen perushärmäläinen ratissa tässä maassa menisi vähän surmanajon puolelle. Ensinnäkin brittien vanhana siirtomaana Tansaniassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Toiseksi kaikki liikenne kulkee sujuvasti sekaisin:pyöräilijät, jalankulkijat, autoilijat, daladalat (minibussit)sekä moottoripyöräilijät, joita on paljn ja iso osa kypärättömiä ja varustettuna Badding Somerjoen "Bensaa suonissa"-biisin asenteella. Vakiotaksikuskimme Anwar varoitteli moottoripyöräilijöistä, eivät väistä muita kuin autoja. Kymmenen kilsan matkasta tuttu kuski veloittaa noin kymppitonnin, joltain toiselta saattaa saada tonnin kaksi halvemmalla. Suosimme toki sympaattista opiskelijanuorukaista Anwaria aina, kun mahdollista.
Daladalat ovat pieniä hiaceja, joihin tungetaan niin paljon jengiä, kuin kyytiä tarvitsee: ei niin paljon kuin mahtuu. Männä viikolla Jasmine ja Ilpo kävivät illansuussa syömässä keskustassa, ja Jasmine seisoi täydessä daladalassa, Ilpolla taas roikkui toinen jalka avonaisesta ovesta ulkona. Mutta kyytiin siis mahtuivat :-) Daladala-kyyti maksaa muutamia satasia, siis joitakin kymmeniä senttejä.
Liikenteessä mennään vähän vahvimman oikeudella: se väistää, kenellä on heikoin ja hitain kulkupeli. Pyöräiljät väistävät moottoripyöräilijöitä, moottoripyöräilijät autoja. Jalankulkijat väistävät kaikkia. Toki kaikki aina varoittavat etenkin takaa tullessaan muita ystävällissävyisillä pikku tööttäyksillä, jotka kuuluvat ilmeisesti muut huomioonottavaan ja kohteliaaseen ajotapaan.
Ostoksista:
Kenkäkauppiaat levittävät kengät jalkakäytävälle. Joku myyy farkkuja suoraan käsivarreltaan. Erilaisia pieniä kojuja, joista saa kaikkea vedenkeittimisistä vaatteiden kautta rannekelloihin, on joka paikassa. Katuyrittäminen on vapaata ja villiä. SIM-korttikauppiaita on velä enemmän kuin cocacola-kioskeja, joita niitäkin on paljon (Mwanzassa on iso Cocacola-tehdas). Pieniä kauppoja ovat kadunvarret väärällään. Isompia marketteja on muutama, ja ne ovat pääosin intialaisten omistuksessa ja hintatasoltaan varsin tyyriitä (Lidlissä käy Suomessa halvemmalla). Toisaalta niistä saa tuotteita, joita ei näistä pienistä lähikaupoista saa: jogurttia, juustoja, tavallista margariinia...
Miltä näyttää Mwanza?
Mwanza on täynnä kiviä, miljoona vuotta sitten tapahtuneen tulivuorenpurkauksen pintaannostamia geologisia graniittimuodostelmia, "outcroppings". Sadekauden jälkeen Tansania on vihreä: suomalaisista olohuoneista tutut kasvit ovat täällä kotiympäristössään: limoviikunat, rönsyliljat sun muut. Tiesittekö muuten, että saintpaulia eli paavalinkukka elää luonnonvaraisena maailmassa ainoastaan yhdellä pienellä kaistaleella Serengetissä? Harmaiden graniittilohkareiden ja tursuavan vihreyden yhdistelmä on upea. Mwanza levittäytyy kukkuloille. Toisin kuin muualla, ylhäällä tiettömillä rinteillä ovat slummit, joissaa asuvat köyhät. Kukkuloille rakennetuissa hökkeleissä ei ole viemäröintiä, vesijohtoja, sähköjä tms. Sateella rinnettä alas valuvat ylempien hökkeleiden wc-jätökset. Talojen naiset laskeutuvat alas jyrkkiä polkuja kantamaan vettä päiden päällä.
Afrikkalaiset naiset ovat upeita. Leveää perää ja ikää arvostetaan (jes!), ja kaupoissa myytävät hameetkin on venytetty leveiksi kauneusihanteeen mukaisesti. Huomautus lihomisesta on täällä kelpo kohteliaisuus. Naisilla näkee moderneja länsimaisia vaatteitaaina pillifarkuista lähtien,mutta myös saronkeja ja räätälien tekemiä upeita pukuja. Naiset kantavat paljon taakkoja pään päällä:ämpäreitä täynnä vettä, vateja hedelmineen jne. Se vain on upean näköistä. Ylipäänsä se, miten tansanialaiset kävelevät, värittää maisemaa. Kävely on rentoa, letkeää, ryhti on suora. Tuollaisen kävelyn kuin oppisi. Joka iikka kävelee kuin catwalkilla Milanon muotiviikoilla.
Roskia on paljon, ja joka paikassa. Kadunvarsilla, ojissa, puroissa. Roskiksia ei ole. Kierrätys ja kompostointi on yksi niistä isoista teemoista, joita Tampere-Mwanza-projekti täällä rummuttaa ja joihin se pyrkii vaikuttamaan.
Kaiken ympärillä on Viktoria-järvi, jättiläisjärvi, maailman toiseksi suurin makean veden allas. Malaika Beach Resort-hotellista näki järven valtavuuden, miten se levittäytyi silmänkantamattomiin joka suuntaan. Hotellin rantaan oli tuotu hienoa hiekkaa, tehty upeat biitsit. Joka rannalla oli kuitenkin iso uimisen kieltävä kyltti. Viktorianjärvi on nimittäin krokotiilien valtakuntaa, joten uiminen siinä ei ole missään nimessä suotavaa. Joku paikallinen kalastaja oli menettänyt henkensä ihan vastikään krokotiilien hampaissa, joten riski on ihan todellinen.
Auringonlaskut, niin nopeita kuin ovatkin, ovat henkeäsalpaavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti