Tervehdys Mwanzasta!
Viestiyhteydet alkavat vähitellen olla siinä kunnossa, että voimme toivottavasti raportoida kuulumisistamme vähän säännöllisemmin. Tämän blogin kirjoittamista viivästytti sähkökatkos, jotka täällä Mwanzassa ovat suhteellisen tavallisia, mutta netti tuntuisi toimivan ja se on mukavaa. Keskustahotelli Gold Crestin aulan langatonta verkkoa kun olemme tähän asti aina tilaisuuden tullen käyttäneet säälimättä hyväksemme, jotta voimme edes kuvallisessa muodossa jakaa kuulumisiamme täältä.
Afrikka harvoin on paikka, mihin kukaan suhtautuu "no joo, tulihan käytyä"-tyyliin. Tähän joko rakastuu tai täältä haluaa mahdollisimman pikaisesti pois. Veikkaan, että ainakin kuvapäivityksiämme sosiaalisessa mediassa seuraaville on tullut selväksi kumpi meille neljälle on täällä tapahtunut. Rakastuimme Mwanzaan jo koneen tänne laskeutuessa ja Viktoriajärven rannalla avautuvaa kaupunkinäkymää ihaillessamme ja vaikka työpäivät ovat olleet pitkiä ja kiireisiä, tunne on vain koko ajan vahvistunut.
Pääsiäisviikko on ollut piinaviikko ainoastaan Kaisalle, joka rikkoi maailmanennätyksen siinä miten nopeasti malarian voi saada ja kaatui petiin jo sunnuntai-iltana kun olimme torstaina laskeutuneet kaupunkiin. Me muut olemme sen sijaan olleet huippuvireessä ja malarianestolääkityksenhän muistamme joka aamu luonnostaan kaikki, sillä kuten Jasmine tänä aamuna totesi, niin: "Aina kun Ilpon näkee niin muistaa ottaa lääkkeet."
Tämän viikon ohjelma on ollut tiivistetysti seuraava:
Maanantaina vierailimme uusilla projektikouluilla: Mirongossa, Mabatinissa ja Isenissä. Illalla kokoonnuimme käymään läpi viikonlopun aikana laaditut suunnitelmat seuraavan päivän seminaaria koskien ja hyväksytimme ne paikallisilla isännillämme.
Tiistaipäivä kului seminaarissa. Kartoitimme koulujen tarpeet sekä pedagogiikan että ohjauksen suhteen. Illalla vietimme delegaatiomme arvovaltaisimpien jäsenten, Leena Viitasaaren ja Kristiina Järvelän farewell dinneriä ja saimme Leenalta arvokasta ohjeistusta jatkon suhteen.
Keskiviikon ja torstain vietimme Igoman ihanalla koululla. 1970 oppilaan ja 40 opettajan koulu otti meidät vastaan erittäin vieraanvaraisesti. Kartoitimme perusteellisesti koulun nykytilaa sekä opetusmenetelmien että oppilashuollon toiminnan suhteen ja teimme kartoitusten pohjalta useita kehitysehdotuksia, joiden toteutumista palaamme muutaman viikon kuluttua seuraamaan. Formaatti on siis periaatteessa tuttu Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula-ohjelmasta, joskin kriisiytymisvaiheita on toistaiseksi ollut melko vähän.
Lisäksi olemme saaneet kouluvierailuilta todella paljon myös itse. Igomastakin mukaan tarttui hienoja malleja kouludemokratiaan ja oppilaiden osallistamiseen ja aivan varmasti aiomme niitä kukin omissa kouluissamme esitellä kunhan Suomeen palaamme.
Nyt alkoi pääsiäisloma. Kaikki lukijamme voivat olla sikäli rauhallisin mielin, että emme lopulta aio matkustaa vapaapäivinämme Mwanzaa pidemmälle, vaan tutustumme kaupunkiin kaikessa rauhassa, sulattelemme tähän asti kokemaamme ja suunnittelemme ensi viikon visiittejä Mirongoon ja Sahwaan. Odotamme jo innolla esimerkiksi työskentelyä Mirongon valloittavan erityisluokan kanssa.
Hyvää pääsiäistä itse kullekin, älkääkä ainakaan meistä olko huolissanne. Porukalla pärjätään ja asioissa on aina puolensa. Kun ennen reissua murehdin malarianestolääkityksen mahdollisia sivuvaikutuksia, niin uskonnonopettajamme lohdutti minua ansiokkaasti: "No ne psyykkiset vaikutukset voisivat ainakin sinun tapauksessasi olla vain hyvä asia."
Eli näillä mennään ja joku jatkaa tästä joskus.
Huarerini!
Viestiyhteydet alkavat vähitellen olla siinä kunnossa, että voimme toivottavasti raportoida kuulumisistamme vähän säännöllisemmin. Tämän blogin kirjoittamista viivästytti sähkökatkos, jotka täällä Mwanzassa ovat suhteellisen tavallisia, mutta netti tuntuisi toimivan ja se on mukavaa. Keskustahotelli Gold Crestin aulan langatonta verkkoa kun olemme tähän asti aina tilaisuuden tullen käyttäneet säälimättä hyväksemme, jotta voimme edes kuvallisessa muodossa jakaa kuulumisiamme täältä.
Afrikka harvoin on paikka, mihin kukaan suhtautuu "no joo, tulihan käytyä"-tyyliin. Tähän joko rakastuu tai täältä haluaa mahdollisimman pikaisesti pois. Veikkaan, että ainakin kuvapäivityksiämme sosiaalisessa mediassa seuraaville on tullut selväksi kumpi meille neljälle on täällä tapahtunut. Rakastuimme Mwanzaan jo koneen tänne laskeutuessa ja Viktoriajärven rannalla avautuvaa kaupunkinäkymää ihaillessamme ja vaikka työpäivät ovat olleet pitkiä ja kiireisiä, tunne on vain koko ajan vahvistunut.
Pääsiäisviikko on ollut piinaviikko ainoastaan Kaisalle, joka rikkoi maailmanennätyksen siinä miten nopeasti malarian voi saada ja kaatui petiin jo sunnuntai-iltana kun olimme torstaina laskeutuneet kaupunkiin. Me muut olemme sen sijaan olleet huippuvireessä ja malarianestolääkityksenhän muistamme joka aamu luonnostaan kaikki, sillä kuten Jasmine tänä aamuna totesi, niin: "Aina kun Ilpon näkee niin muistaa ottaa lääkkeet."
Tämän viikon ohjelma on ollut tiivistetysti seuraava:
Maanantaina vierailimme uusilla projektikouluilla: Mirongossa, Mabatinissa ja Isenissä. Illalla kokoonnuimme käymään läpi viikonlopun aikana laaditut suunnitelmat seuraavan päivän seminaaria koskien ja hyväksytimme ne paikallisilla isännillämme.
Tiistaipäivä kului seminaarissa. Kartoitimme koulujen tarpeet sekä pedagogiikan että ohjauksen suhteen. Illalla vietimme delegaatiomme arvovaltaisimpien jäsenten, Leena Viitasaaren ja Kristiina Järvelän farewell dinneriä ja saimme Leenalta arvokasta ohjeistusta jatkon suhteen.
Keskiviikon ja torstain vietimme Igoman ihanalla koululla. 1970 oppilaan ja 40 opettajan koulu otti meidät vastaan erittäin vieraanvaraisesti. Kartoitimme perusteellisesti koulun nykytilaa sekä opetusmenetelmien että oppilashuollon toiminnan suhteen ja teimme kartoitusten pohjalta useita kehitysehdotuksia, joiden toteutumista palaamme muutaman viikon kuluttua seuraamaan. Formaatti on siis periaatteessa tuttu Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula-ohjelmasta, joskin kriisiytymisvaiheita on toistaiseksi ollut melko vähän.
Lisäksi olemme saaneet kouluvierailuilta todella paljon myös itse. Igomastakin mukaan tarttui hienoja malleja kouludemokratiaan ja oppilaiden osallistamiseen ja aivan varmasti aiomme niitä kukin omissa kouluissamme esitellä kunhan Suomeen palaamme.
Nyt alkoi pääsiäisloma. Kaikki lukijamme voivat olla sikäli rauhallisin mielin, että emme lopulta aio matkustaa vapaapäivinämme Mwanzaa pidemmälle, vaan tutustumme kaupunkiin kaikessa rauhassa, sulattelemme tähän asti kokemaamme ja suunnittelemme ensi viikon visiittejä Mirongoon ja Sahwaan. Odotamme jo innolla esimerkiksi työskentelyä Mirongon valloittavan erityisluokan kanssa.
Hyvää pääsiäistä itse kullekin, älkääkä ainakaan meistä olko huolissanne. Porukalla pärjätään ja asioissa on aina puolensa. Kun ennen reissua murehdin malarianestolääkityksen mahdollisia sivuvaikutuksia, niin uskonnonopettajamme lohdutti minua ansiokkaasti: "No ne psyykkiset vaikutukset voisivat ainakin sinun tapauksessasi olla vain hyvä asia."
Eli näillä mennään ja joku jatkaa tästä joskus.
Huarerini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti