Eivätkös ne olleet Jouni Hynynen ja Jone Nikula, jotka vetivät aikoinaan Suomen tv:ssä ohjelmaa nimeltä Äijät. Siinä esiteltiin ns. kovien jätkien ammatteja, karskeja ja miesmäisiä.
Valitettavasti Nikula ja Hynynen eivät koskaan tulleet kuvaamaan ohjelmaansa Mwanzaan. Täältä löytyisi vastaavia esimerkkejä useammaksikin tuotantokaudeksi. Halusimme osoittaa kunniaa näiden ammattien harjoittajia kohtaan esittelemällä näistä muutamia näin työn juhlan kunniaksi:
1) Daladalan rahastajat.
Listan ylivoimainen ykkönen ja suurin innoittaja. Daladalat ovat siis pieniä, noin kymmenelle hengelle mitoitettuja Hiaceja, joilla hoidetaan paikallinen julkinen liikenne. Hiacen keulassa lukee mistä daladala on tulossa ja minne menossa, kuljettaja kuljettaa ja etupenkillä istuu vartija, mutta kaiken muun hoitaa rahastaja.
Pysäkkejäkin on, mutta käytännössä daladalat pysähtyvät siellä, missä matkustajat haluavat nousta kyytiin tai kyydistä pois. Rahastaja huutelee matkustajia kyytiin ja välittää kuljettajalle tiedon kun joku haluaa ulos. Daladalat eivät ole koskaan liian täynnä, 25 henkeä kyydissä ei ole mikään ongelma ja jos rahastaja itse ei mahdu kyytiin, hän roikkuu sivuovesta ulkona. Työ ei muutenkaan ole kovin ergonomista, rahastaja tungetaan kyytiin milloin missäkin asennossa ja millaiseen tilaan milloinkin. Rahastaja ei useinkaa ole vielä kyydissä kun daladala jo lähtee. Silti he jaksavat heittää läppää matkustajien kanssa, femmoja poistujien kanssa ja siinä sivussa hoituu vielä rahaliikennekin.
2) Läheisen ostoskeskuksen raksamiehet
Nämäkin sankarit kuluvat ryhmään Kovia jätkiä.
Tuohon pääkadun varrelle rakennetaan uutta betonista, huomattavan kookasta ostoskeskusta. Vuorokaudenajasta ja viikonpäivästä riippumatta nämä jätkät painavat töitä. Joku saattaa olla joskus jollakin köydellä kiinni jossakin, muuten työturvallisuusmääräykset ovat hieman eri tasolla kuin Suomessa. Kaverit kiipeilevät rakennusta ympäröivän rautakehikon varassa, korkeimmissa kohdissa on työtasona lautoja. Ilahduttavan monella on onneksi kypärä. Työjalkineina on kumisaappaat.
Kaverit huutelevat meille iloisia tervehdyksiä aina ohikulkiessamme, joskin aina välillä vähän huimaa kun joku vilkuttaa. Kiinnikin olisi hyvä pitää jostakin.
Palkka: 3.500 Tansanian shillinkiä päivässä. Vajaat puolitoista euroa.
3) Pankkiautomaattien vartijat
Työasuna sotilaspuku ja kädessä rynnäkkökivääri. Ei ensimmäisenä tule mieleen harjoittaa tietojenkalastelua tai muutakaan epämääräistä. Enemmänkin pelottaa, että "kai siellä mun tilillä nyt varmasti on katetta."
4) Asuntomme vartijat
Kun kotiinlähtömme aika koittaa, nämä veljet ovat tippinsä ansainneet. Toinen päivä- , toinen yövuorossa ilman vapaapäiviä. Asuntoa ympäröivät toki muurit, mutta niiden lisäksi pihalla on vartija, joka aina toivottaa meidät hymyillen tervetulleeksi. Työvarustukseen kuuluu makuupussi, jossa yövuorolainen saattaa silloin tällöin makoilla - kivisellä terassilla.
Ja kun toiselle heistä selvisi, että lähdemme täältä ensi viikolla kotiin, tämän ilme kääntyi synkäksi: "Minulla tulee yksinäistä."
5) Hedelmäkauppiaat
Käyvät aamulla hakemassa myytävät tuotteet ties mistä ja kantavat ne päänsä päällä toimipaikoilleen. Toimipaikka valitaan sen mukaan, missä ohitse kulkee mahdollisimman paljon trafiikkia. Kate ei päätä huimaa, tuossa eräänäkin päivänä ostimme jumalattoman säkillisen hedelmiä noin kahdella eurolla.
Jos ohjelmasta päätettäisiin tehdä toinen tuotantokausi, mukaan voitaisiin ottaa esimerkiksi erikoisia ammatteja, sellaisia joita Suomessa harvoin näkee. Kuten:
6) Kotikatumme sandaalitehtaan työntekijät
Ihmettelimme aluksi, miksi asuinkatumme risteyksessä näkyy paljon autonrenkaiden sivuosia. Selitys selvisi pian, kaverit tekevät niistä sandaaleja! Tuotekehitys on täällä olomme aikana edennyt niin pitkälle, että nyt sandaaleja saa jo myös eri väreissä. Loistavaa yrittäjähenkeä ja materiaalien uusiokäyttöä.
7) SIM-korttikauppiaat
Näitä on joka paikassa. Erikoisuutena on kuitenkin se, että SIM-korttien mukana ei tule puheaikaa tai dataa, vaan se pitää ostaa erikseen muualta ja on huomattavasti hankalampaa. Korttikauppiaiden toimenkuvaan kuuluu siis omien tuotteiden myynnin lisäksi jatkuva turistien kysymyksiin vastaaminen: "Ei, emme myy bundleja."
8) Moottoripyörätaksit
Taksiyrittäminen kaiken kaikkiaan on kaupungissa melko villiä. Kokemuksemme ovat kuitenkin olleet yksinomaan positiivisia, emme ole tulleet huijatuiksi kertaakaan vaan etukäteen sovittu hinta on pitänyt. Tarjontaa laajentavista moottoripyörätakseista meillä ei tosin vielä ole kokemuksia, eikä niitä todennäköisesti tulekaan - edes lähes täysin vailla mitään itsesuojeluvaistoa maailmalla matkaileva Jasmine ei ole uskaltautunut kyytiin. Tällä reissulla.
Valitettavasti Nikula ja Hynynen eivät koskaan tulleet kuvaamaan ohjelmaansa Mwanzaan. Täältä löytyisi vastaavia esimerkkejä useammaksikin tuotantokaudeksi. Halusimme osoittaa kunniaa näiden ammattien harjoittajia kohtaan esittelemällä näistä muutamia näin työn juhlan kunniaksi:
1) Daladalan rahastajat.
Listan ylivoimainen ykkönen ja suurin innoittaja. Daladalat ovat siis pieniä, noin kymmenelle hengelle mitoitettuja Hiaceja, joilla hoidetaan paikallinen julkinen liikenne. Hiacen keulassa lukee mistä daladala on tulossa ja minne menossa, kuljettaja kuljettaa ja etupenkillä istuu vartija, mutta kaiken muun hoitaa rahastaja.
Pysäkkejäkin on, mutta käytännössä daladalat pysähtyvät siellä, missä matkustajat haluavat nousta kyytiin tai kyydistä pois. Rahastaja huutelee matkustajia kyytiin ja välittää kuljettajalle tiedon kun joku haluaa ulos. Daladalat eivät ole koskaan liian täynnä, 25 henkeä kyydissä ei ole mikään ongelma ja jos rahastaja itse ei mahdu kyytiin, hän roikkuu sivuovesta ulkona. Työ ei muutenkaan ole kovin ergonomista, rahastaja tungetaan kyytiin milloin missäkin asennossa ja millaiseen tilaan milloinkin. Rahastaja ei useinkaa ole vielä kyydissä kun daladala jo lähtee. Silti he jaksavat heittää läppää matkustajien kanssa, femmoja poistujien kanssa ja siinä sivussa hoituu vielä rahaliikennekin.
2) Läheisen ostoskeskuksen raksamiehet
Nämäkin sankarit kuluvat ryhmään Kovia jätkiä.
Tuohon pääkadun varrelle rakennetaan uutta betonista, huomattavan kookasta ostoskeskusta. Vuorokaudenajasta ja viikonpäivästä riippumatta nämä jätkät painavat töitä. Joku saattaa olla joskus jollakin köydellä kiinni jossakin, muuten työturvallisuusmääräykset ovat hieman eri tasolla kuin Suomessa. Kaverit kiipeilevät rakennusta ympäröivän rautakehikon varassa, korkeimmissa kohdissa on työtasona lautoja. Ilahduttavan monella on onneksi kypärä. Työjalkineina on kumisaappaat.
Kaverit huutelevat meille iloisia tervehdyksiä aina ohikulkiessamme, joskin aina välillä vähän huimaa kun joku vilkuttaa. Kiinnikin olisi hyvä pitää jostakin.
Palkka: 3.500 Tansanian shillinkiä päivässä. Vajaat puolitoista euroa.
3) Pankkiautomaattien vartijat
Työasuna sotilaspuku ja kädessä rynnäkkökivääri. Ei ensimmäisenä tule mieleen harjoittaa tietojenkalastelua tai muutakaan epämääräistä. Enemmänkin pelottaa, että "kai siellä mun tilillä nyt varmasti on katetta."
4) Asuntomme vartijat
Kun kotiinlähtömme aika koittaa, nämä veljet ovat tippinsä ansainneet. Toinen päivä- , toinen yövuorossa ilman vapaapäiviä. Asuntoa ympäröivät toki muurit, mutta niiden lisäksi pihalla on vartija, joka aina toivottaa meidät hymyillen tervetulleeksi. Työvarustukseen kuuluu makuupussi, jossa yövuorolainen saattaa silloin tällöin makoilla - kivisellä terassilla.
Ja kun toiselle heistä selvisi, että lähdemme täältä ensi viikolla kotiin, tämän ilme kääntyi synkäksi: "Minulla tulee yksinäistä."
5) Hedelmäkauppiaat
Käyvät aamulla hakemassa myytävät tuotteet ties mistä ja kantavat ne päänsä päällä toimipaikoilleen. Toimipaikka valitaan sen mukaan, missä ohitse kulkee mahdollisimman paljon trafiikkia. Kate ei päätä huimaa, tuossa eräänäkin päivänä ostimme jumalattoman säkillisen hedelmiä noin kahdella eurolla.
6) Kotikatumme sandaalitehtaan työntekijät
7) SIM-korttikauppiaat
Näitä on joka paikassa. Erikoisuutena on kuitenkin se, että SIM-korttien mukana ei tule puheaikaa tai dataa, vaan se pitää ostaa erikseen muualta ja on huomattavasti hankalampaa. Korttikauppiaiden toimenkuvaan kuuluu siis omien tuotteiden myynnin lisäksi jatkuva turistien kysymyksiin vastaaminen: "Ei, emme myy bundleja."
8) Moottoripyörätaksit
Taksiyrittäminen kaiken kaikkiaan on kaupungissa melko villiä. Kokemuksemme ovat kuitenkin olleet yksinomaan positiivisia, emme ole tulleet huijatuiksi kertaakaan vaan etukäteen sovittu hinta on pitänyt. Tarjontaa laajentavista moottoripyörätakseista meillä ei tosin vielä ole kokemuksia, eikä niitä todennäköisesti tulekaan - edes lähes täysin vailla mitään itsesuojeluvaistoa maailmalla matkaileva Jasmine ei ole uskaltautunut kyytiin. Tällä reissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti